Kuuden kanteleensoittajan ja kolmentoista runonlausujan voimin toteutettu kansanrunoesitys Jyväskylän Pelimannitalolla 4.5. oli raikasta kuunneltavaa. Sana-Sepot runoryhmä eläytyi tasapuolisesti Kalevalan ja Kantelettaren runoihin. Tupa oli täynnä lämmintä tunnelmaa. Esiintymisen ilo näkyi ja kuului lausujista. Aina ajankohtaisesta Kalevalasta riittää ammennettavaa niin elämän iloihin kuin suruihinkin. Vaikka esitys sisälsi roppakaupalla runoutta, ei kuulija kyllästynyt hetkeksikään. Tunnelmat vaihtuivat sopivin ajoin, ja runoihin oli ohjattu sopivasti myös liikettä ja sekä ilmaa. Mielikuvat maalattiin selkeiksi, esitystä oli helppo seurata. Kalevalamitta houkuttelee tietynlaiseen sanarytmin ja painotusten poljentoon, mikä helposti alkaa toistamaan itseään ja on pidemmän päälle puuduttavaa kuulijalle. Tämä oli onnistuttu välttämään, ja jokaisella lausujalla oli hallussaan oma luonteva lausumispoljentonsa. Tämä seikka puhalsi runoihin uusia tulokulmia.
Kantele-Kirsikat ryhmän soitto toi esitykseen mukavaa rytmiä ja musiikillisia taukoja. Yleisökin pääsi osallistumaan perinteiseen vuorolauluun useamman kerran. Ja siitähän tässä perinteessä on myös kysymys: vuorovaikutuksesta. Esiintyjien vuorovaikutus yleisön kanssa oli ihailtavaa. Runot punoutuivat luontevasti toisiinsa esiintyjien saumattomassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänä vuonna 190 vuotta ja Kanteletar 185 vuotta. Näitä kirjallisia aarteita soisi hyödynnettävän ja juhlittavan enemmänkin nykypäivänä. Eikä aiheet ole kovin kaukana tästä päivästä, jos ajattelee vaikka esitykseen valittua runoa "Nyt on kaikki kallistunna", kun ajattelee Suomen hallituksen viime aikoina tekemiä päätöksiä. Perinnekulttuuri kukoistakoon jatkossakin, sillä onhan selvää, että meidän on muistettava omat tärkeät juuremme. Kalevalan kielellä on annettavaa kuin Sammosta kultaa konsanaan. Sitä ei saa unohtaa.
Anni-Ilona Hiltunen
Kuvaus Erja Hinkkanen
